Miinalaisen Puutarha

Timo Miinalainen esittelee kauppapuutarhan tiloja: 1 500 neliötä täynnä taimia, kukkia ja yrttejä. Alkukesän sesonki näkyy ja tuntuu, päivät ovat pitkät, liikkeelle lähdetään jo ennen aamukuutta. Timo ajaa maanantaista lauantaihin Loviisan torille, vaimo Haminan. Keskiviikkoisin ehditään vielä Karhulankin torille ja pari kertaa alkukesästä Miehikkälään. – Silkkaa hulluutta! nauraa Timo sesonkiajan uurastukselle, mutta lisää sitten: – No, työt tehdään ajallaan, sitten voi ottaa rennommin, tässä on tämä yrittäjän vapaus. Miinalaisen Puutarha ei pyöri pelkästään Miinalaisen pariskunnan voimin, myös tilapäisapua tarvitaan. Parikymppiset pojat auttelevat viikonloppuisin, tyttärestä saadaan taas kesätyöntekijä.

– Kesäkuun loppuun mennessä nämä pitäisi olla tyhjät, sanoo Timo ja viittaa kädellään kasvirunsauteen. – Sitten jatketaan loppukesän kukilla aina kanervakauden loppuun saakka. Joulukukkamyyntiä harjoitetaan pop up -periaatteella ja siihen varataan jo kahdeksatta kertaa kiinteä tila Karhulasta. Ja tietysti tilaustöitä, kuten morsiussidontaa ja hautajaisvihkoja, tehdään ympäri vuoden.

Ei kateutta yrittäjien välillä

Timo ajautui, alun perin vanhempiensa perustamaan kauppapuutarhaan heti armeijan jälkeen. Omaa kolmekymppistä yrittäjätaivalta Timo juhlii parin vuoden kuluttua. – Alan osaamista siirtyi vanhemmilta, mutta ennen kaikkea on tullut opittua kantapään kautta, Timo hymyilee ja kiittelee alansa toimijoitten mutkatonta suhtautumista toisiinsa.
– Kateutta en ole huomannut yrittäjien välillä, päinvastoin, kokemuksia ja tietoa vaihdetaan auliisti.

Tiiviin työn vastapainoksi Timo käy pari kertaa viikossa pelaamassa Metsäkylän aktiivisessa lentopalloporukassa. Hän on myös aloittanut uudestaan karateharrastuksensa. – Valtavan hyvä laji, kehuu Timo. – Karatessa yhdistyy kehonhallinta, lihashuolto sekä täydellisen keskittymisen kautta rentoutuminen. Myös musiikki on tärkeä osa elämää. Sitä Timo harrastaa Metsäkylän mieskuorossa. – Autolla ajaessa ja töitä tehdessäkin minulla on usein kuulokkeet korvilla. – Useimmiten sieltä kuuluu vähän raskaampaa musiikkia, kuten heviä, sanoo mies syli täynnä kukkia.

Teksti: Pia Puheloinen